Muistan vielä miten kiusasin miestäni ajatuksella pikku Jallesta tai pikku Stiinasta ruokapöydän ääressä ajatus tuntui kaukaiselta mutta samaan aikaan en osannut edes haluta muuta. suunnilleen kk kuluttua tuosta, näytti testi jo positiivista, elettiin toukokuun alkua. Kesäkuussa, päätimme mennä neuvolaan. Jali oli aivan onnessaan ja häntä jännitti ihan hirmuisesti, olihan kyse hänen ensimmäisestä muksusta, minulla kun piti muka olla jo kokemusta siitä. Jos totta puhutaan niin ei ollut, Olin Leevin saadessani itsekkin lapsi, vasta 16. Enkä silloin ymmärtänyt mennä neuvolaan ennenkuin raskausviikolla 23 kun tunsin jo potkuja. Elikkä kaikki oli oikeastaan minullekkin uutta

Tottakai minulla on nyt jo enemmän varmuutta vauvan  kanssa tulevaisuudessa kuin ennen.

Ensimmäisen neuvolakäynnin yhteydessä saimme ajan ultraan, päivää ennen ultraa heräsin yöllä kamalaan mahakipuun ja pelkäsin pahinta. pätin kumminkin odottaa aamuun ja ultraan enkä lähtenyt päivystykseen.  Kivun syy saatiin tietää sitten ultrassa, erittäin pahaksi mennyt virtsatietulehdus, neuvolan olisi kuulema pitänyt minulle siitä soittaa että olisin saanut antibiootit. Mutta kukaan ei ollut soittanut. Keskenmeno olilähellä, mutta siltä vältyttiin.

Viimeviikolla oli sitten jo Rakenneultra, olimme aivan innoissamme, en nukkunut edellisenä yönä silmäystäkään ja toivoin niin saavani tietää että kaikki oli kohdillaan, vaikka mahani ei ollutkaan niin suuri kuin monilla muilla minun kanssa samalla viikoilla olleilla. Kaikki oli hyvin, kunnes kätilö yhtä äkkiä hiljeni ja minun sydämmeni jätti kokonaisen lyönnin välistä. Kätilö ei puhunut hetkeen mitään ja huoli hänen kasvoiltaan paistoi, kysyttyäni mikä on hullusti. Kätilö sanoi vaan että pitää varata aika kontrolliin. Vauvalla ei näkynyt mahalaukkua.

Kätilö ei selittänyt sen paremmmin vaan sanoi aina että toivotaan parasta. Seuraava yö siitä oli raskas, en nukkunut taaskaan ollenkaan,luin keskusteluja netistä ja sieltä ei tuntunut löytyvän mitään lohduttavaa. Itkin koko aamun ja olin  kauhuissani vauvani takia, joka oli potkinut minua koko yön.

 

 

Kontrollissa puolenpäivän aikaan selvisi että vauvallani on mahalaukku ja kaikki on hyvin. Lääkäri vielä kertoi että on hyvin ylestä ettei sitä näy heti, vauva ei välttämättä ollut juonut paljoa lapsivettä joten mahalaukku oli tyhjä, silloin sitä on vaikea nähdä ultrassa.

 

Eli kaikki oli hyvin. vaikkakkaan samaiselle kätilölle en enää mene.

 

Ainiin, meille tulee poika!